Oh these rainy days of my life

Sadepäivä, jälleen kerran. No mutta hyödynnettiin se kerrankin, käytiin vähän kuvaamassa ja treenailemassa. Treeni-into on muuten löydetty jälleen! Olen ottanut nyt kahtena päivänä paikkamakuita, luoksetuloja eri tilanteissa, seuraamispätkiä ja alkanut taas perusasentoa korjaamaan. Kyllä sen taas nyt jouluksi tokokuntoon väännän vaikka väkisin. Sadepäivältä nyt joitain kuvia vielä, näette missä kunnossa Roopen karva on nyt karvanlähdön jälkeen.

Treeni-intoa odotellessa

Hui kun taas jäänyt tänne kirjoitteleminen pahemman kerran. Kuten otsikko sen varmaan paljastikin jo, meillä on ollut lähikuukausina aikamoinen puute treeni-innosta. Lähinnä kyllä ohjaajan osalta. Tuntuu että aina kun saadaan joku liike suht hyvään kuntoon, se on taas ensi viikolla ihan kauhea. Perusasento on _taas_ vääntynyt tosi vinoon, luoksetuloja en ole edes jaksanut ottaa vähään aikaan kun sivulle kiepsahtaminen tuottaa sen että koira tulee varpaille sivuttain istumaan, liikkeestä jäämisistä ei edes puhuta ja paikallamakuu kusee pahemman laatuisesti. Mutta vika ei tosiaan ole siinä etteikö koira jaksaisi, se kyllä jaksaa ja intoa on vaikka muille jakaa, mutta ongelma vaan on etten jaksa aina korjata niitä liikkeitä niin paljon kuin olisi tarve.
Mutta olen yrittänyt nyt motivoitua niin että kunhan tehdään jotain tuon koiran kanssa kahdestaan, niin se riittää meille.

Mitään jännää ei siis ole meille tällä välin tapahtunut, normaalia elämää lenkkeilyineen ja karvojen tiputteluineen. Tuosta puheenollen, meidän ukkeli oli tänä vuonna vähän jälkijunassa karvojensa kanssa joten jouduin harjaamaan siltä toissapäivänä kaksi pussillista irtotupsuja irti kun se nyt vasta päätti turkkinsa vaihtaa, älykäs koira jne.

Kolin huippua valloittamassa

Onpas aikaa kulunut ja meillä vaan elämä jatkuu entiseen malliin. Eilen käytiin pojan kanssa vaeltamassa kansallispuisto Kolilla, josta tässä nyt onkin kuvapläjäys. Siellä poitsu käyttäytyi oikeastaan ihan hyvin, mentiin sellaisella 'hissillä' ylös ja vaellettiin n. 5-10 km erilaisissa maastoissa. Alkuun into oli melkein käsistä karkaavaa sorttia, joka suuntaan piti vetää ja läähättää ja ehtiä ennenkuin minä ehdin, mutta loppua myöten alkoi myös rauhoittumisen merkkejä näkymään.
Treenailtu ollaan jotain pieniä nyt tässä lähiaikoina. Treeni-into ei ole ollut huipussaan, joten joitakin liikkeitä ollaan vaan hiottu ja toisien annettu olla sellaisiaan. Seuraaminen on ihan ok vieläkin, paikoitellen ehkä ei seuraa niin tiiviisti ja käännöksissä vielä vähän ongelmia, mutta luulen että jos pitäisin viikon tehotreenin niin kaikki sujuisi hyvin. Ollaan myös otettu liikkeestä maahanmenoja, jotka on vähän hitaita vielä, mutta menee kuitenkin. Kaukot vähän ryhdittömiä, ensimmäisellä käskyllä nekin kuitenkin. Ehkä tämä tästä kunhan itse ensin tarpeeksi innostun.

Long time no see

Huhhuh, onpas aikaa pyörähtänyt viime postauksestani. Täällä on koulut alkanut ja pahin mylläkkä varmaan ohitse, tosin lukio teettää viisi kertaa enemmän töitä kuin yläaste.
Roopen kanssa ollaan elelty ja oleltu, ja kerran ehditty jopa koiraporukalla tokoilemaan. Aikahan oli siis viime keskiviikkona ja paikalla oli kuusi koirakkoa. Tokoiltiin jotain, mutta Roope oli aivan kamala. Paikalla oli yksi Roopen lempinartuista, Sera-collie ja meno oli sen näköistä. R vikisi, vinkui, inisi, kiljui, pomppi eikä oikein mikään auttanut. Hormonit kun kerran hyrräsi niin ei niitä saanut millään lopetettua, en vaan enää tiedä kuinka tuon kanssa pitäisi toimia. Kasvattaja-Tiinalle lähti pikapikaa tuosta viestiä ja juteltiinkin pitkään puhelimessa tuon käytöstavoista, tuntuu vaan että meidän elämässä hormonit kontrolloi meitä eikä toisinpäin. Puhuin myös vihdoin ääneen tuosta Roopen leikkauttamisajatuksestani. Pitkään olen sitä päässä pyöritellyt ja pikkuhiljaa alkaa riittää tuon narttujen peräänjuoksentelun kanssa. Jos se pysyisi vielä ihan hallinnassa, niin ongelmaa ei olisi, mutta kun ei pysy. Meillä karkaa mopo käsistä heti kun tuo edes haistaa nartun, sen verran jyllää päässä että ei kuule, ei näe eikä edes huomaa mitään muuta. Normaalia uroskäyttäytymistä tuo ei varmaan enää edes ole, kun ei voi sekunninmurto-osaakaan kääntää katsetta pois nartusta, ja jos yritetään vaikka väkipakolla toiseen suuntaan kiskoa niin luoja mikä älämölö tulee. Huoh, on se raskasta omistaa uros.

Tänään olisi myös ollut joukkotreenit, mutta ei sitten ehditty niihin (muiden onneksi varmaankin, ei kukaan kestä tuollaista möykkää viikosta toiseen). Mutta nyt kun ollaan taas palailtu blogiin niin ehkä saan jonkun innostuksen ja ahaa-elämyksen tuon koiran kanssa ja päätän perua tuon leikkauttamisajatukseni. Mutta siihen asti, olen ihan yhtä epätoivoinen tuon koiran kanssa kuin nytkin.

Mökkeilyä

Mökkiviikko takana ja menestyksekkäästi molemmat koirat yhä hengissä. Treenailtiin joka päivä jonkun verran, me Roopen kanssa lähinnä paikkamakuuta ja häiriössä työskentelyä. Saatiin jopa kokeilla Hukan kapulalla pitoharjoituksia, jotka meni ihan ok. Ärrää ei selvästi tuon taivaallinen kiinnostanut koko kapulassa, mutta kyllä kummasti yritti sitä aina nuuskuttaa naksutuksen ja namin toivossa. Loppuaika soudeltiin, samoiltiin metsässä ja kukuttiin mökissä ja ulkona pitkin yötä. Ihmeen hyvin R oli, ei tungetellut ihan kokoaikaa Hukkaan kiinni ja leikkimäänkin ne onnistuivat kunnolla.
Treenaillessa paikkamakuut meni oikeastaan ihan hyvin vaikka Hukka olikin lähellä. Mutta tätähän ei taas voisi kokeessa odottaa tapahtuvan koska koirat ei saa nuuskutella ja leikkiä ennen paikkamakuuta, joka tässä tapauksessa ratkaisi tuon levottomuuden. Heti kun se saa tuntea koiran (tai koirat), niin paikkamakuu on taas easybeasy. Mutta jos ei saa, niin meillä on ongelmia vilkuilun (lue: tuijottamisen/kyttäämisen/omistajan huomiotta jättämisen ymsyms.) kanssa. Ehkä tuo tuosta, tänään sain nimittäin vihdoin ja viimein itseäni niskasta kiinni ja ilmoitettua itsemme Josepan jäseniksi. Nyt päästään treenaamaan ohjatusti tokoa kerran viikkoon, aloitetaan nyt tuosta hyvät tavat-ryhmästä ja sitten katsellaan mitä tehdään siitä eteenpäin. Mölleihin tuon meinasin viedä jos kaikki menee hyvin, ja virallisiin ehkä vielä tämän vuoden puolella jos loput liikkeet saadan hiottua kuntoon, joita on mm. paljon. Mikään liike ei oikein ole kokonaisuudessaan valmis, vaan kaikissa on pikkuvirheitä ja hyppyä ei olla edes aloitettu. Tosin onnekkaasti ensi viikon tokosession aiheena olisi luoksetulo ja hyppy, joten ehkä vihdoin saadaan sekin liike kasaan.
Nyt loppuun kuvapläjäys menneeltä viikolta mökkeilyn parissa.